Olin kävelemässä kotiin ystäväni luota. Sade piiskasi selkääni ja kadut melkein tulvivat. Kaivot painoivat yli työtä samalla kun taivas salamoi. Ylitin joen siltaa pitkin. Enää ei ollut kuin alle kilometri kotia. Vesi oli tunkeutunut hupparini ja t-paidan läpi ihooni. Lippalakkini tuntui raskaalta päässä. Kun lähdin kotoa oli aurinkoista eikä pilviä ollut taivaalla. Sade alkoi aivan arvaamatta kuin pilvet olisivat minuuteissa vallanneet taivaan. Kävelin rantakatua märissä lenkkareissa. Pidin katseeni maassa kunnes näköpiirini läpi lensi sininen perhonen. Se vaikean näköisesti lensi rankka sateen läpi. Ihmettelin miten se on lähtenyt lentoon tälläisella säällä. Seurasin kävellessä katseellani perhosta. Hetken kuluttua se laskeutui tiellä seisovan miehen käteen aivan niinkuin se olisi lähtiessään valinnut tämän määränpääkseen. Nostin katseen lippani alta katsomaan miestä. Hänellä oli pitkä musta kankainen takki ja sateenvarjo. Minulla meni hetki huomata että miehen silmät olivat täysin valkoiset ja minusta tuntui että ne tuijottivat suoraan minuun. Säpsähdin ja pysähdyin aloilleni. Miestä tuijottaessa huomasin että hänen ihonsa oli todella kalpea melkein vihertävä. Nenää hänellä ei ollut ollenkaan ainoastaan kolo jonka pala rustoa halkaisi keskeltä. Hänen päänsä muistutti ihmisen pääkalloa mutta silmät olivat ainakin kaksi kertaa suuremmat kuin kenelläkään kenet olin aiemmin nähnyt. Hiuksia hänelle ei ollut päälaella ollenkaan. Perhonen istui hänen oikean käden etusormen päällä. Miehen luonnottoman isot silmät tuijottivat minuun. Kun sain ajatukseni kokoon tervehdin miestä. Ei mitään vastausta. Jatkoin kävelemistä hänen ohi. Hän käänsi koko kehoaan minua seuraten. Jatkoin kävelyä tulvivalla kävelykadulla. Kävelin pari sataa metriä suoraan tietä kotia kohti kun tunsi tunteen että minua seurataan. Käännyin katsomaan taakseni ja näin saman miehen tai paremmin sanottuna olion katsomassa minua noin viidenkymmenen metrin päässä perässäni. Se seisoin paikallaan ja näytti että perhonen oli edelleen sen kädellä. Selkääni pitkin meni kylmät väreet kun näin hänet. Käännyin jatkamaan matkaa. Kotiin oli enää pari sataa metriä. Saavuin sisäpihani portille. Silloin vasta käännyin katsomaan tulosuuntaani päin. Olio Seisoi korttelin päässä paikallaan katsomassa minua . Lähdin nopeaa kohti taloni ala ovea. Kaivoin avaimeni valmiiksi kosteasta taskusta.Ovella näin että olio oli sisäpihan portilla ja katsoi taas minuun. Avasin oven ja juoksin asuntoni ovelle. Avainta lukkoon laittaessani kuulin alaoven aukeavan. Sain asuntoni oven auki. Löin oven perässäni kiinni ja kokeilin että se meni varmasti lukkoon. Vaistomaisesti peräännyin ulko ovesta kauemmaksi. Odotin että olio aukaisisi oven. Pariin minuuttiin ei kuulunut mitään. Mietin että olin varmaan ajatuksissani kuullut alaoven äänen. Menin takasin eteiseen ja riisuin märän hupparini, lippalakkini ja kenkäni. Päätin katsoa ovisilmästä onko käytävän valot vielä automaattisesti sammuneet. Sain melkein sydänkohtauksen kun näin olion tuijottamassa minua suoraan silmiin oveni takana. Lensin selälleni ja ryömin kauemmaksi ovesta. Kaivoin puhelime ni housujen taskusta ja soitin poliisit. Ilmoitin hätäkeskukseen että joku mies on seurannut minua kotiovelle ja nyt hän seisoo oveni takana. Minulle ilmoitettiin että poliisipartio on tulossa. Kaivoin laatikosta keittiö veitsen ja jäin odottamaan päästämättä silmiäni irti ovesta. Tuntuu kuin olisin odottanut monta tuntia poliisin tuloa. Säikähdin kun ovin kelloni soi. Menin ovelle ja katsoin ovisilmästä ja näin poliisin tummansinisen uniformun. Avasin oven ja poliisit kysyivät soitinko minä. Vastasin myöntävästi ja kysyin näkivätkö he pihalla tai rappukäytävässä täysin kaljua miestä ilman nenää. He katsoivat minua silmät pyöreinä. Silloin tajusin että minulla oli vielä keittiöveitsi kädessä. Laskin veitsen eteisen pöydälle ja kysyin uudestaan näkivätkö he hänt. He sanoivat että eivät olleet nähneet ketään ja aikoivat käydä lähialueen läpi jos syyllinen löytyisi. Näin heidän ilmeestään että eivät ottaneet minua täysin tosissaan. He hyvästelivät minut ja lähtivät rappukäytävää ptikin alaovea kohti. Kun olin sulkemassa oveani näin oveni edessä lattialla kuolleen sinisen perhosen.